Minun on vaikea ymmärtää Raamattua. Se on kiinnostava teos, mutta minun on vaikea pitää sitä auktoriteettina. Kirkon traditio tuntuu Raamattua tärkeämmältä.
Tradition kautta voin saada jonkinlaisen kosketuksen Raamatun teksteihin, ymmärtää niitä.
Ongelma on kuitenkin siinä, että jos en luota Raamattuun, ei minulla
oikeastaan ole syytä luottaa traditioonkaan, koska sehän kuitenkin hyvin
pitkälti nojaa nimenomaan Raamattuun.
Suunnistan aika pitkälle sen varassa, mikä on oma kokemukseni Jumalasta, mutta
tajuan että se on kuitenkin heppoinen perusta, olkoonkin etten nyt
puhu kokemuksesta missään emootion tms.tunnekokemuksen merkityksessä.
Jos ihmiset, jotka ovat aikoinaan vakuuttuneet Jeesuksen
ylösnousemuksesta ovatkin olleet väärässä, millä perusteella oikeastaan voin luottaa omaankaan kokemukseeni, minäkin voin olla väärässä.
Näihin pähkäilyihin liittyy hämmentävästi myös syyllisyyttä. Mietin
ajoittain sitä kertomusta, jossa Jeesus paransi muutaman
spitaalisen, ja vain yksi palasi kiittämään. Mielikuvitukseni täydentää
tarinan automaattisesti niin, että ne jotka eivät tulleet kiittämään
Jeesusta, heräsivät seuraavana aamuna rupisina.
Sitten ajattelen, että eihän se tietenkään niin mennyt, Jumala on armollinen, ei hän kosta vaikka
ihmiset olisivat kiittämättömiä. Ei siis kosta minullekaan, vaikka olen kiittämätön, ts. uskoni on hyvin vajaata ja epämääräistä.
Sitten tajuan, että jos en luota Raamattuun, enkä traditioon, ei minulla oikeastaan ole mitään perustetta sanoa millainen Jumala on, hän voi olla vaikka minkälainen despootti. Ja
despoottinahan on Jumalaa tietysti paljolti pidettykin. Mistä tiedän, ettei Jumala ole despootti? Ellen tosiaan usko Raamattuun, eikä minulla siis ole perustetta uskoasiihenkään mitä kirkko on pari tuhatta vuotta opettanut Jumalasta, niin olen käytännöllisesti tuuliajollaJumalasuhteessani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joskus Raamatun lukuun tulee uutta näkökulmaa, kun sitä lukee välillä toisella kielellä tai eri käännöksenä. Liian tutut sanonnat ja lauseet avautuvat tuoreempina.
VastaaPoistaAloitin joku vuosi sitten Life Application Study Bible -nimisen version lukemisen. Kyselen jonkun luvun luettuani yksinkertaisia kysymyksiä: mitä tästä olisi opittavaa, miten Jumala toimi tilanteessa, miten ihmiset? Teksti on tullut paljon elävämmäksi tällä tavalla.
Yllättävintä on ollut huomata, miten paljon on tullut omaksuttua ajatuksia kristillisistä kirjoista, tunnetuilta puhujilta, ja eräänlaisia kiertäviä totuuksia, jotka osoittautuvat aika heppoisiksi, kun antaa Raamatun itsensä puhua asioista. Jää myös vähemmälle se, että tekstiä lukisi jo ennalta määrätyillä teologisilla silmälaseilla.
Jaa, kannattaisikohan kokeilla. Olen kyllä lueskellut joskus Bibliaa, sitä 1700 luvun käännöstä, se on ihana, mutta jotenkin humoristisella tavalla. Ulkomaan käännöksiä en ole tutkinut, on jotenkin tuntunut ihan riittävän haastavalta tämä nykysuomen versiokin. Osasyy ymmärtämättömyyteeni on varmaan juuri siinä, että minä vaan lueskelen, kärsivällisyys ei tahdo riittää sen kummempaan mietiskelyyn. Ehkä juuri siksi, että ennakolta jo ajattelen, että ei kai tämä mitään ihmeellistä voi minulle opettaa. Vaan ehkä kuitenkin voisi, kun ottaa huomioon, miten paljon ihmiskunta on sitä vuosituhansien varrella tutkinut ja ammentanut evästä.
VastaaPoistaKun luin Tom Holmenin kirjan Jeesuksesta, yllätyin siitä mitä kaikkia ulottuvuuksia vääjäämättä jää esim. evankeliumeista ymmärtämättä, koska ei tunne tuon ajan ja kulttuurin ajattelutapaa. Olisi jännittävä perehtyä siihen, vaan eipä taida olla realismia se.
Minullekin Raamattu on aina ollut etäinen ja hankala opus, vaikka olen sitä välillä työssäni päivittäin käyttänytkin. Silti kirkon traditio taitaa kiusata minua vielä enemmän (voi hyvä tavaton ;-). Kunkin aikakauden ihmiset ovat lastanneet siihen omat ennakkoluulonsa ja tulkintansa ja kun ne ovat vanhentuneet tarpeeksi niitä on alettu pitää jotenkin kyseenalaistamattomina ja pyhinä (miksi esim. Lutherin uudelleen sanoittamat juomalaulut olisivat hengellisempää musiikkia kuin vaikkapa nykyinen gospelhevi) Kaiken keskeltä pitäisi sitten löytää se punainen lanka...
VastaaPoistaMutta ehkä se on asia, jota kannattaa hapuilla ja etsiä. Omien kokemusten lisäksi myös luonto ja se, että monista maailmanuskonnoista löytyy keskenään samanlaisia aineksia todistaa minulle Jumalasta. Kristus on sitten se, mikä erottaa kristinuskon kaikista muista. Jospa siinä olisi se punaisen langan keskeisin säie?
Se on totta Millan, on traditiossakin paljon vaikeita asioita, itse kai olen vain ihastunut joihinkin puoliin, vanhoihin teksteihin, virsiin jne ja kätevästi unohtanut ikävämmät jutut. Minullekin on ollut merkittävää tajuta, miten kaikki maailmanuskonnot puhuvat samoista asioista, Kristuksenkin olen ollut löytävinäni rivien väleistä eri uskonnoista. Mutta sitten on näitä oikeita uskovaisia (?!) jotka lataavat eteeni faktoja siitä, miten eri uskonnot ovat hyvin erilaisia, niiden käsitys Jumalasta on erilainen ja että niille tehdään vääryyttä, jos ollaan näkevinään niissä jotain keskinäistä samankaltaisuutta. Vain kristinusko tarjoaa tien Jumalan yhteyteen ja se tie löytyy Raamatusta... Ja mikä on Kristuksen ja historian Jeesuksen suhde, se on edelleenkin jotenkin vaikeasti käsitettävä juttu...
VastaaPoistaC.GJungin ajatteluun mieltyneenä (huomaan palaavani aika ajoin hänen teoksiinsa) minulle tulee mieleen hänen vertailunsa Buddhasta ja Kristuksesta. Hän pohti suhdetta kärsimykseen näiden hahmojen kautta. Ja kuinka ne siis poikkeavat toisistaan.
VastaaPoistaHän kirjoitti, että ”Kristus tunnisti kärsimyksessä myönteisen arvon, ja kärsivänä hän on inhimillisempi ja todellisempi kuin Buddha. Buddha kielsi itseltään kärsimyksen mutta sen myötä myös ilon. Hän oli tunteiden ulkopuolella eikä sen vuoksi oikein inhimillinen.”
Niin paljon kun buddhalaisessa ajattelussa voisi ollakin hyvääkin, niin huomaan vierastavani juuri tuota ”ihmisenä olemisen yläpuolella olemista.” Kristus taasen on jumalihminen, mutta ei ole lakannut olemasta ihminen.
Minusta tässä on se oleellinen ero, se miksi itse pidän itseäni kristittynä ja kristillisen kulttuurin kasvattamana ihmisenä. Kristinusko on pohjimmiltaan myös armahtavampi, armollisempi. Se, ottaa meidät vastaan sellaisena kuin olemme niin hyvässä kuin pahassa.
Raamatun tuntemiseni on heikko, lueskeluksi se on mennyt, että sellainen paneutuminen minultakin on aina puuttunut. Mutta en epäile etteikö siitä ole/olisi hyötyä, ilman muuta siitä on, eihän se olisi voinut pysyä elossa näin kauan ellei siinä kirjassa olisi ihmiselle merkityksellistä viestiä.
Mietin kerran, että voisiko Raamattu tulla elävämmäksi siten, että avaisi joka päivä sattumalta jonkun sivun ja lukisi siitä kohdasta. Mietiskelisi sitä kohtaa sitten...
Eikös se ole sellainen ihan vanha metodi oikein, se ruminaatio. Että siis ottaa jonkin raamatunlauseen ja sitä päivän mittaan märehtii ja kääntelee mielessään. Ehkä pitäisikin ottaa taas ohjelmistoon. Välillä sitä harrastin, mutta se taas jäi.
VastaaPoistaJa nimenomaan saman asian olen kokenut esim buddhalaisuudessa hankalaksi, samoin erilaisissa buddhalaisuudesta ammentavissa opeissa, esim. de Mello, joka oli jonkinlainen jesuiitta, mutta omaksunut ilmeisesti paljon budhalaisesta ajattelusta. Koen aina, että joo, hyviä ohjeita, mutta joka noita pystyy noudattamaan on itse asiassa jo kuollut. Elävälle ihmiselle nuo eivät sovi.
Kristinusko on tavallaan nostanut ihmisen elämän, ihmisyyden, ihmisen ruumiin aivan uuteen merkitykseen Kristuksen kautta. Se on niin hieno idea, että ihmetyttää miksi kaikki ihmiset eivät siihen ihastu. Siihen voisi minusta ihastua ihan vain pelkkänä ajatuksena, vaikka ei olisi uskonnollinenkaan ihminen, eikä uskoisi näitä jumalajuttuja todeksi. Mutta jos on uskonnollinen, niin onhan se ihmeellistä uskoa Jumalaan, joka näkee sen vaivan että laskeutuu luotujensa tasolle.
Jaa tuotakaan en tiennyt, että sitä kutsutaan ruminaatioksi. Olen tätä "sattumalla" lukemista harrastanut kyllä muiden kirjojen kohdalla. Silloinkin saattaa saada ihme oivalluksia.
VastaaPoistaNiin minustakin, kristinuskossa on paljon hyvää, jos se sen siten oivaltaa. Buddhalaisuus ja miksei zeniläisyyskin ovat kovasti länsimaisten ihmisten suosiossa, ja joitain hyviä asioita niissäkin on opittavaksi. Yhdessä elämänvaiheessa innostuinkin vähän näistä buddhalaisista opeista, mutta tosiasiassa alkoi tuntua juuri tuolta: nämä ei toimi elämässä. Ja tuo pyrkimys täydellisyyteen, sellaistahan ei kukaan voi saavuttaa.
Olen ymmärtänyt, että ruminaatio tarkoittaa tosiaankin märehtimistä.
VastaaPoistaMinusta tuntuu että buddhalaisten ja zeniläisten ajatusten suosio perustuu osittain siihen, että ne ovat eksoottisia. Ja niiden kohdalla on helppo napsia rusinat pullasta, siis nyppiä asiat jotka ovat viehättäviä ja olla onnellisen tietämätön kaikesta muusta. Kristinuskon kohdalla me olemme aika tietoisia kaikista sen huonoista puolista, usein jopa siinä määrin, ettemme hyvistä asioista ole koskaan kuulleetkaan, emmekä tulleet niitä ajatelleeksi.
Onhan niitä traditionistejä, mutta en tiedä onko heillä sitten sitä omakohtaista suhtautumista itse Raamattuun Jumalan Sanana, joka on Jeesus Kristus, niinkuin Johanneksen evankeliumi sen sanoo?
VastaaPoistaJos ottaa Kristinuskon vain filosofiana, siinä missä Buddhalaisuudenkin, niin eksoottisiahan ne ovat, jos sitä etsii. Toisessa kuitenkin sanotaan niinkin eksoottista, kuin että Persoona Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä.
Niin, siinä sitä onkin miettimistä. Siis että Jumalan ilmoitus on persoona, Kristus.
VastaaPoistaUskon kautta ymmärrämme Raamattua
VastaaPoistaRaamatun ilmoitus on niin syvällinen, jotta sitä ei kukaan pysty koskaan loppuun asti ammentamaan. Ihmisen kyltymätön halu tietää kaikki on usein monille ihmisille kompastuskivenä uskossa Jumalaan.
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Hebr 11:1
Tästä Raamatun kohdasta tulee esille ettei Jumalan tekoja ja sanaa voida ymmärtää muuten kuin uskon kautta, jolloin me vasta voimme ymmärtää Jumalan tekoja ja Hänen sanaansa. Ensimmäinen jae on tarkemmin näin: Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, todistus asioista, jotka eivät näy.
Jeesus itse avaa ihmisen ymmärryksen ymmärtämään Hänen Sanaansa;
Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan." Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko teillä täällä jotakin syötävää?" Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä. Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa". Silloin Hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Luuk 24: 36-48
Kuolemansa jälkeen Jeesus ilmestyi opetuslapsillensa ja avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ajattele! Opetuslapset vaelsivat kolme vuotta Jeesuksen kanssa, jona aikana he näkivät monet ihmeet, joita Jeesus teki. Eivät nämä ihmeet kuitenkaan pystyneet auttamaan heitä ymmärtämään Jumalan sanaa sekä sen profeetallista ilmoitusta. Jeesus avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset eli Raamatun sanan.
Kun ihminen tunnustaa syntisyytensä Jumalan edessä niin silloin Jumala uudestisynnyttää ihmisen ylhäältä, jolloin ihminen saa Pyhän Hengen, jonka kautta Jumala avaa sanansa Häneen uskovalle. Raamatun ymmärtäminen on siis kiinni uskosta eikä älystä tai älykkyydestä. Ihminen ei voi omalla ymmärryksellään ymmärtää kuin rahtusen verran Jumalan sanaa. Tämä rahtunen ei riitä ihmisen pelastumiseen. Jumala avaa uskovan ymmärtämään Jumalan sanaa. Tähän ymmärryksen avautumiseen tarvitaan siis Jumalan sana ja Pyhä Henki sekä rukous, muuten Jumalan sana jää kirjaksi muiden kirjojen joukkoon.
http://koti.phnet.fi/petripaavola/RaamattuonJumalansananilmoitus