Minulla on ollut viime aikoina tunne kuin minua pihtisynnytettäisiin uuteen elämään. Niin kuin olisin pimeässä käytävässä ja toisesta päästä minua työnnettäisiin ja toisesta päästä vedettäisiin kohti jotain uutta ja vähän pelottavaa, mutta samalla kiehtovaa maailmaa, mutta jokin minussa vastustaa.
Mietin johdatusta, miten konkreettista se on, ja onko sitä, vai onko kysymys ylikuumenneesta mielikuvituksestani. Huomaan ajattelevani armolahjoja, onko niitä todella, vai ovatko ne vain vapaiden suuntien hömpötystä. Ja onko niin, että joskus Jumala voi kertoa meille asioita muiden ihmisten välityksellä. Mutta miksi minulle käy niin, että kiinnyn valtavasti tällaiseen ihmiseen, jonka koen tuoneen minulle erityisen viestin. En osaakaan ottaa viestiä pelkästään vastaan, vaan leimaudun häneen, haluan yhtäkkiä kertoa kaikki asiani ventovieraalle ihmiselle ja kuvittelen, että hän ymmärtää, hän osaa auttaa. Se on kummallista, enkä osaa päättää, pitääkö minun hillitä itseäni, vai pitääkö mennä tunteen mukaan ja kertoa asiat, jotka haluan kertoa. Tästä nyt ei varmaan kukaan ulkopuolinen tajua mitään, vaan eipä tällä blogilla monta lukijaa olekaan.
maanantai 1. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hmm, minä ehkä kertoisin, jos kerran olisi kertomisen tarve, mutta koettaisin valvoa tuossa kohtaa, etten kuvittelisi hänen ymmärtävän ja auttavan.
VastaaPoistaJos uskoo, että Raamattu on
VastaaPoistaJumalan Sana, niin uskoo, että
armolahjoja on; on myös armolahjojen
nimellä kulkevaa matkimista, sekin
lukee Raamatussa.
Enkelit ovat palvelukseen lähetettyjä
henkiä, lukee Raamatussa.
Kenelle enkeleistä hän koskaan
on sanonut: "Istu minun oikealle
puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi
astinlaudaksi"?
Eivätkö he
kaikki ole palvelevia henkiä,
palvelukseen lähetettyjä
niitä varten, jotka
saavat autuuden periä?
Jotkut
sanovat niitä nähneensä, mutta
en ole sillä kannalla, että niillä
kehuskellaan.
Eikö pihtisynnyttäminen ole vähän niinkuin
VastaaPoistapakkosynnytys?
Jos tarkoitat johdatuksella Jumalan johdatusta, se on Vapaan tahdon valinta, ei pihti/pakko synnytys.
Oho, tänne on tullut kommentteja, ihanaa, kiitos niistä!
VastaaPoistaMerja, jotenkin minun psyykeni toimii kyllä niin, että kerron toiselle asioita, koska uskon hänen ymmärtävän ja ymmärryksellään auttavan, vaikkei hän ehkä tietoisena työnään auttamaan pystyisikään. Jos en usko saavani ymmärrystä, niin ei minua sitten kyllä huvita kertoakaan.
Hei Anonyymi, on kai se pihtisynnyttäminen jonkinlainen pakkosynnytys, mutta toisaalta ihmisenhän on pakko syntyä kun aika tulee täyteen. Pihtisynnytys vaan oli mielikuva, joka itselleni tuli, kun mietin tätä nykyistä olotilaani. Koen, että pitäisi rohkeammin uskaltautua heittäytyä jonkin sellaisen varaan jota kai voi kutsua Jumalan armoksi ja johdatukseksi, mutta jokin minussa hanaa vastaan. Siinä mielessä vapaata tahtoa ei tässä kohtaa enää ole, etten jotenkin voi täysin nollata tähän asti tapahtunutta. Jokin prosessi on käynnistynyt ja sillä on omat lakinsa ja jollakin tavalla on pakko syntyä, jonkinlaiseen uuteen maailmaan.
Niin ja Raamattu, sehän se kipukohta minulla on, että mitä siitä pitäisi ajatella.
Pääasia on sydämen asia seurata Jeesusta niinkuin
VastaaPoistaHänen Sanansa sanoo, tätä Jumala kunnioittaa. Raamatun Sana on Jeesuksen antama apostolien
oikea todistus jossa on myös esikuvia seassa opiksi
ihmeellisestä Jumalan Rakkaudesta. Joh. 3:13-21.