sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Auttaisiko seemiläisen kulttuurin ymmärtäminen?

Kävin keväällä kuuntelemassa kun Ilkka Puhakka luennoi seemiläisestä kulttuurista ja ajattelutavasta. Hänen mielestään seemiläisyyden ymmärtäminen avaisi ymmärtämään myös Raamattua, joka on alunperin seemiläinen kirja. Jeesus oli juutalainen. Aihe kiinnosti, koska itse selvästikin tarvitsen jotain välittävää informaatiota ymmärtääkseni Raamattua millään tavalla.

Puhakalla oli sellainen näkemys Raamatusta, joka käy minun ymmärrykselleni. Hänestä Raamattu pitäisi nähdä opuksena, joka kertoo Jeesuksesta, niinpä sieltä pitäisi etsiä mitä Raamattu kertoo Jeesuksesta ja sen jälkeen mietiskellä mitä se tarkoittaa minulle. Hän ei siis suhtaudu Raamattuun maagisena ihmevälineenä, jossa voi tökätä sormensa johonkin kohtaan ja ottaa sen Jumalan kehoituksena tehdä sitä ja tätä, kuten joskus kuulee ja näkee ihmisten tekevän.

Magia ilmeisesti kuuluu ihmisen alkuperäiseen tapaan lähestyä suurta tuntematonta ja onkin kiehtova seurata miten erilaiset maagiset elementit ovat tunkeutuneet kristinuskoonkin, osaksi kirkkojen ja myös vapaiden suuntien elämää.

Mutta on magiaa muuallakin. Eilisessä Punaisessa langassa menestynyt neurokirurgi (ohjelma oli uusinta, kirurgin nimi ei jäänyt mieleen) kertoi, ettei missään ole niin paljon rituaaleja kuin leikkaussaleissa. Hänelläkin pitää aina olla tietty myssy päässä kun hän leikkaa, muuten iskee epäonni. Eivät siis ainoastaan uskonnollisuuteen taipuvaiset ihmiset huomaamattaan lipsu magian puolelle, myös luonnontieteellisen maailmankuvan omaksuneille voi käydä niin.

Luennollaan Puhakka painotti tarinoiden merkitystä seemiläisessä kulttuurissa. Siksi Jeesuksen jutuista merkittävä osa on tarinoita. Tarinat eivät koko syvyydessään avaudu, jos ei tunne seemiläistä kulttuuria.

Omalla kohdalla ongelma onkin paljolti siinä, että olen ehtinyt kuulla Raamatun tarinat vähän liian monta kertaa erilaisina latteina tulkintoina. Eksynyt lammas, tuhlaajapoika, laupias samarialainen, kaikki nuo jutut ovat lopen tuttuja, mutta samalla niiden ydin on jäänyt kokonaan tavoittamatta. Tarinoiden kärki on hukattu. On vaikea päästä oman kyllästymisensä yli ja ryhtyä tutkimaan, että mitä siellä ihan oikeasti tarkoitetaan. Miksi tarina on sellainen kuin on. Onneksi on sellaisia tyyppejä kuin Ilkka Puhakka, joka puhuu kansantajuisesti ja samalla älystä tinkimättä näistä jutuista.

Jos Puhakka kiinnostaa, tv7:n ohjelma-arkistosta löytyy kolmeosainen haastattelu, jonka kolmannessa jaksossa hän kertoo tästä seemiläisyysjutusta. Ohjelmasarjan nimi on Kaivo. Ja sieltä siis Puhakka.

7 kommenttia:

  1. Hajanaisia kommentteja:

    Minä kun muutenkin pyörittelen päässäni saman tapaisia asioita kuin sinä, olen päätynyt aika samanlaiseen päätelmään Raamatun merkityksestä. Ajattelen Raamatun tarjoavan ikään kuin heijastuksia Jumalasta, ei sanatarkkaa totuutta – kirjoitin tästä blogissani jokin aika sitten lyhyesti.

    Terho Pursiaisella on mielenkiintoinen käsite, uskon äidinkieli. Se tarkoittaa suunnilleen sitä, että uskosta puhuttaessa käsiteltäviin asioihin voi viitata vain vertauksin. Alustus aiheesta löytyy ainakin Pursiaisen kotisivuilta http://www.terhopursiainen.fi/19.

    Itselleni etenkin Vanha testamentti on hankala luettava. Joltakulta sain joskus neuvon suhtautua siihen ensisijaisesti välineenä ymmärtää, millaisessa ympäristössä ja millaisten odotusten kohteena Jeesus toimi.

    VastaaPoista
  2. Hei Flora! Tunnen Pursiaisen käsitteen, mutta se kyllä tuo saman tien roppakaupalla uusia ongelmia. Joista yksi on ainakin se, että jos uskon kieli on niin viittauksenomaista kuin hän sanoo, siitä taitaa olla seurauksena, ettei uskon sisällöstä voi sitten tosiaan sanoa mitään täsmällistä. Joten miten sitten kukaan oikeastaan voi enää tietää ja sanoa mitään siitä millainen Jumala on, tai Jumala ei ole. Mistä esim. tiedämme, että Jumala olisi rakkaus? Tosin en kyllä ole syvällisesti perehtynyt Pursiaisen juttuihin, mutta tämä tuli mieleen kun luin hänen kommenttinsa jostain.

    Varmaan saamasi neuvo Vanhan testamentin suhteen on hyvä. Itselleni oli myös apua, kun kävin katolisessa raamattupiirissä, viellä innostunut vietnamilainen isä avasi Vanhaa testamenttia allegorisen raamatuntulkinnan kautta, oli kiinnostavaa!

    Vaan en minä silti ole vielä oikein löytänyt sopua Raamatun kanssa.

    VastaaPoista
  3. En minäkään väitä ymmärtäväni pohjiani myöten Pursiaisen pohdintoja. Kiinnostavia ajatuksia se kuitenkin tuo mieleen. Itselläni ei kyllä parhaillaan ole tarvetta olla täsmällisesti tai varmasti jotakin mieltä - olen aika tyytyväinen siihen, jos saan edes suurin piirtein haarukoitua sitä, mitä uskonto tai Raamattu minulle merkitsee. Siksi osittain ymmärtäminen on minulle myös täysin OK.

    VastaaPoista
  4. Niin, eihän uskossa tietenkään syvimmillään ole kysymys mistään järjen asiasta, sehän on mystinen juttu, joten miksi sitä ei voisi pitääkin sellaisena. Oma mieleni on kuitenkin sellainen, että se askartelee käsitteiden kanssa ja miettii mitä niillä oikeastaan tarkoitetaan ja mitä ne tarkoittavat minun elämässäni, tai maailmassa yleisemmin. Siksi en ehkä itse pysty tällä hetkellä "tyytymään" epämääräisyyteen, vaikka voi olla että myöhemmin on kuitenkin pakko...

    VastaaPoista
  5. Seemiläisiin taustoihin
    tutustuminen on antoisa
    suunta, juuri kulttuurinkin
    tiimoilta.

    Otto von Gerlachin
    käännökset alkukielen
    Raamatusta valaisevat
    juuri ko. kulttuurin
    taustoja.

    Varsinkin Vanhantestamentin
    kohdalta se on antanut itselleni
    ymmärrystä moniin epäselvyyksiin.
    En tiedä löytyykö käännöksiä
    suomeksi, mutta ainakin ruotsiksi
    löytyy ja saksaksikin pitäisi löytyä.
    Kirjastosta voisi kysyä.

    Tri Herbert Lockyer on
    myöskin seemiläisten
    kielten ja kulttuurin
    erikoistuntija, ja on
    perehtynyt juuri
    Raamatun taustoihin,
    en tiedä löytyykö
    suomeksi, mutta ainakin
    englanniksi löytyy.

    ..jos kiinnostaa....

    VastaaPoista
  6. Kiitos Herne, kiinnostaa kyllä!

    VastaaPoista
  7. Hei Matilda!
    Olen vakuuttunut seemiläisen kulttuurin tuntemisen hyödystä luettuani Kenneth E. Baileyn kirjoja. Hän on lähi-idän kulttuurien ja kirjallisuuden tuntija ja kirjoittanut useita Uutta testamenttia koskevia kirjoja siltä pohjalta. Ne ovat tosi mielenkiintoisia ja uusia näköaloja avaavia. Olen kirjoittanut yhdestä lukukokemuksesta blogiini. Jos sinua kiinnostaa, käy lukemassa: http://kotipoluilta.blogspot.com/2009/02/jeesus-lahi-idan-asukkaan-silmin.html

    VastaaPoista